Rannalla
Perheeni tuli vierailulle luokseni runsas viikko sitten. Johanna majaili meillä ja äiti ja Helena hotellissa. Rasmus teki kouluhommia oikein urakalla kun me tytöt hummailtiin Grenoblessa, Etelä-Ranskassa Montpellierissä ja Välimeren rannalla sijaitsevassa pienessä kalastajakylässä Sètessä. Olen syönyt valtavasti herkkuja viikon aikana: simpukoita, kalaa, rapuja, etanoita, fondueta, creppejä, ruisleipää ja suklaata.Koti-ikävä oli yltynyt jo aika kovaksi, joten oli ihanaa saada kotiväki vieraisille. Tuliaisiksi saimme valtavat kasat ruisleipää, puuroa, hapankorppuja, suomalaisia nannoja, lakua ja suklaata, jotka nekin lievittivät kivasti Suomikaipuuta. Saimme myös ujutettua kilokaupalla omia kamojamme lähtijöiden mukana tuliaisherkkujen tilalle, mikä oli mainiota kotiinpaluutamme ajatellen.
Ainoa harmi oli, että helteisen kuuma Grenoblemme oli muuttunut hyytävän kylmäksi, tuuliseksi ja sateiseksi takatalvikaupungiksi. Eikä siinä mitään, mutta suunnilleen samana päivänä kun kotijoukot tulivat, Suomessa alkoi ihmeelliset alkukevään helteet. Välimerellä tilanne oli parempi ja aurinko paistoi, mutta tuuli oli kova ja kylmä, eikä lämpötila kohonnut helteisen Turun lukemiin. Minä olin ainoa, joka uskaltautui uimaan jäätävään Välimereen. Hrrr! Onneksi löysimme kuitenkin tuulettoman rannan, jossa pääsimme vähän nauttimaan auringon lämmöstä.
Grenoble ei oikein näyttänyt parhaita puoliaan, koska koko ajan satoi ja kaikki kaupat ja monet ravintolat olivat pyhäpäivien takia kiinni. Kaupunki oli autio, koska asukkaat olivat varmaan lähteneet viettämään pitkää viikonloppua jonneki muualle pakoon sadetta. Olin suunnitellut, että teemme pikku vaelluksen lähivuorilla, mutta loppujen lopuksi kiipesimme vain ylös Bastilleen, koska kurja ilma ei houkutellut lähtemään kauemmas. Kävelimme kuitenkin kaupungilla ja söimme tapaksia espanjalaisravintolassa, koska ranskalainen keittiö ei tarjoillut antimiaan pyhäiltoina. Tapkset olivat herkullisia, ja Johannan kanssa kävimme kokeilemassa vielä fondue- ja pihvipaikat myöhemmin.
Villiunikot
Montepellierin naapurissa sijaitseva Sète puolestaan oli ihana. Vuokrasimme Grenoblesta auton ja ajoimme halki Etelä-Ranskan viinimaisemien ja kotieläintilojen. Pikkukaupunki oli oikea kalastuskeskus, jossa kanavat halkoivat keskustaa siten, että kalastaja-alukset pääsivät purkamaan lastinsa suoraan rantaravintoloihin. Koska kaupungissa ei kylmä merituuli puhaltanut yhtä kovasti kuin rannalla, pääsimme nautiskelemaan välimerellisestä tunnelmasta monissa ravintoloissa ja kahviloissa. Kiertelimme pikku kujia ja istuskelimme auringonpaisteessa. Söimme simpukoita ja ranskalaisia, paistettua tonnikalaa, jättikatkarapuja ja valtavan isoa kampelaa. Maistelimme paikallisia viinejä ja joimme pieniä ja pahoja ranskalaisia kahveja. Paluumatkalla Grenobleen sunnuntai-iltapäivänä koimme myös aidon ranskalaisen ruuhkan nelikaistaisella moottoritiellä. purchase prozac online Välillä automassa vain pysähtyi ilman syytä, ja sitten odoteltiin kunnes jonon ensimmäiset pääsivät jälleen liikkeelle. Suomalaista meinasi ruveta harmittamaan, mutta ranskalaiset pysyivät tyyninä. Onneksi ruuhka hellitti lopulta ja pääsimme takaisin Grenobleen ja äiti ja Helena ehtivät kommelluksitta maanantaiaamun paluulennolle.
Johanna jäi vieraaksemme vielä pariksi päiväksi, ja jännäsimme pääseekö hän ollenkaan kotiin ja arkkitehtipääsykokeisiin ensi maanantaina, koska Islannin tuhka-tulivuori oli taas tuprautellut ilmoille ongelmia lentoliikenteelle. Koska lentoa ei viimeiseen iltaan mennessä ollut peruttu, päästimme Johannan lähtemään bussilla Geneveen keskiviikkoaamuna. Lentokentälle tullessaan hän kuitenkin huomasi, että lähtevien lentojen joukossa oli yksi peruttu: hänen lentonsa alupätkä Genevestä Riikaan. Perumisen syynä ei ilmeiseti ollut tuhka, vaan jokin muu ongelma. Johannalle kävi kuitenkin niin onnellisesti, että hänen lentonsa vaihdettiin suoraan Geneve-Helsinki -lentoon ja lukuunottamatta odottelua Geneven kentällä harmia ei koitunut.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja Suomikaipuu on edelleen kova. Nautimme kuitenkin mielellämme viimeisistä lomaviikoistamme Grenoblessa ja muistelemme varmasti aina lämmöllä ja rakkaudella tätä vuotta.